Rauha ratkaisee – myös presidentinvaalissa

January 21, 2018

Julkaistu Ilkassa

 

 

Esko Lehtimäki oli 17.1. kirjoituksessaan aivan oikeassa siinä, että vaalit kuuluvat demokratiaan ja että elämme maailmassa, jossa kriisit syntyvät nopeasti ja niihin on reagoitava pikaisesti. Myös Matti Vanhasen Nato-kanta tuli selväksi.

 

Ihmettelen kuitenkin tarmoa, jolla omaa ehdokasta pyritään pönkittämään lokaamalla toinen ehdokas.

On totta, että kaikilla presidenttiehdokkailla on oma taustansa. Täytyy kuitenkin muistaa, että Sauli Niinistö on toiminut kokoomuksen puheenjohtajana viimeksi vuonna 2001.

 

Nyt 17 vuotta myöhemmin on Niinistön kansansuosio vasemmalta oikealle ollut ylivoimainen gallupista toiseen.

Ei vaikuta ihan pelkältä kokoomus-intoilijalta tämä valitsijayhdistyksen ehdokas Niinistö?

 

Aleksis Kiveä mukaillen: Niin muuttuu Sauli, Eskoni.

 

Lehtimäki kirjoittaa, ettei presidentti päätä verohelpotuksista, turkistarhauksesta ja ’’palveluiden keskittämisestä’’.

 

Kuitenkin hän tivaa presidentin mielipidettä turkistarhauksesta? Niin, onhan sekin, siis turkistarhaus, eräänlainen arvovalinta presidentiltä.

 

Itse käytän turkistuotteita ja silti äänestän Niinistöä mielelläni.

 

Toki minua eivät lähtökohtaisesti kiinnosta ehdokkaiden mielipiteet yksittäisistä elinkeinoista.

 

Vai olikohan näiden kolmen pointin pyrkimyksenä sittenkin vanha kunnon maaseudun ja kaupunkien vastakkainasettelu, joka muuten alkaa olla jo kulunut aluepolitiikan muoto.

 

Itse en enää 2010-luvulla haluaisi asettaa pientä kansaa vastakkain asuinpaikan perusteella. Eikä tällaisessa vastakkainasettelussa rypeminen kuulu presidentin toimenkuvaan millään muotoa.

 

Minua kiinnostavat ehdokkaassani hänen kykynsä yhdistää tätä kansaa ja vakuuttavuus ulkopolitiikassa, sillä nämä ominaisuudet auttavat presidentin työssä eniten.

 

Niinistö on mielestäni onnistunut tehtävässään kiitettävällä kouluarvosanalla.

 

En ole itse ’’natointoilija’’, mutta olen Niinistön kanssa samaa mieltä siitä, ettei presidentin kannata sementoida Nato-kantaansa ja siten kaventaa ulkopoliittista liikkumavaraansa. Vähäväkinen Suomi nimittäin tarvitsee notkeutta maailman myrskyissä, ei pelkkää kyllä- tai ei-politiikkaa.

 

Ja sitten loppuhuipennus: minusta Matti Vanhanen on hyvä presidenttiehdokas.

 

Lehtimäki kirjoittaa hänestä kauniisti ja olen monesta asiasta samaa mieltä.

 

Keskustan väki olisi voinut antaa Matille hänen arvoistansa vauhtia jo vähän aiemmin. Vaikkapa luovuttamalla rohkeasti puolueen oman neliapila-tunnuksen ehdokkaan virallisia kampanjamateriaaleja komistamaan.

 

Minun valintani on Sauli – Mattia tai muita ehdokkaita mitenkään vähättelemättä!

 

AKU AUTIO

Niinistö-aktiivi

Jalasto

Please reload

Viimeisimmät kirjoitukset

September 17, 2019

December 12, 2018

Please reload

Arkisto
Please reload